Mitä sitä nyt nuori ihminen työttömänä
pönöttää? Mikset mene vaikka konsulttitoimistoon? Ulkoministeriöön? Start-up -yritykseen? Kaupan kassalle? Ruohonleikkaajaksi? Marjanpoimijaksi? Porrastasojen väliosioiden kynnysmattosiivoojaksi? – Meille vastavalmistuneille tulevaisuuden toivoille on työmarkkinoilla tarjolla monenlaista. Tai no, ainakin kahdenlaista: a) tehtävät, joihin pätevyytesi ei riitä ja b) tehtävät, joihin
olet liian pätevä. Summa summarum, kumpiinkaan et pääse.
Viimeiset vuodet olen käyttänyt suurimman
osan hereilläoloajastani kouluttamalla itsestäni analysointikonetta. Olen
opetellut purkamaan yhteiskunnan, organisaatioiden ja liiketoiminnan rakenteita
pienen pieniin siivuihin, tutkimaan nuo siivut puhki jokaisesta mahdollisesta
tulokulmasta ja nivomaan ne uudelleen yhteen mahdollisimman innovatiivisella
tavalla. Mitä kuvittelette tapahtuvan, jos
menisin tämän jälkeen kaupan kassalle töihin? Minäpä kerron: nyppisin
kassakuitteja ja rakentaisin niistä nelikenttiin matriisiorganisaatioiden
pienoismalleja. Suorittaisin diskurssianalyysejä ja teemoitteluja asiakkaiden
tavasta luonnehtia leipävalikoimaa ja pohtisin tölkkiselosteiden ja asiakkaiden
ostohalukkuuden suhdetta Bostonin mallin markkinointistrategisesta näkökulmasta.
Valtiotieteiden maisteri pätevyyttään vastaamattomassa työssä on yhteiskunnalle yhtä hyödyllinen
kuin merilokki hillopurkissa. Tämä samainen yhteisku
nta on minut kouluttanut
suurilla kustannuksilla, jotta jonakin päivänä voisin olla sille tuottoisa
sijoitus. Nyt olisikin sitten aika antaa takaisin. Täältä saisi yhteiskunta viimein sitä tuottoa! Kuka ottaisi... Ai ei kukaan.
Avain työn nappaamiseen on oikea repertuaari toivottuja ominaisuuksia, jotka vaihtelevat työnanatajan ja tehtävän mukaan. Eksyin hiljattain Linkedinin kautta blogipostaukseen,
jonka oli kirjoittanut eräs pitkän uran johtajana tehnyt konkari. Kirjoitus
käsitteli työnhakijan tärkeimpiä ominaisuuksia rekrytoijan näkökulmasta, joita
avattiin erään tuoreen kyselyn tuloksien pohjalta. Tärkeimpänä tekijänä oli
listassa selvästi ja kiistatta motivaatio. Tämän jälkeen rekrytoijat kiinnittivät eniten huomiota
siihen, kuinka hyvin hakijakandidaatti sopii henkilönä tulevaan tiimiinsä.
Työhistoria ja varsinkin koulutus nimettiin tekijöinä huomattavasti
merkityksettömimmiksi. Tämä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä ja onkin varmasti
se todellisuus, jossa Matti Meikäläinen elää – eipä vain tosin
vastavalmistunut.
Meitä työuramme alussa olevia yhdistää se,
että olemme taatusti jokainen kuulleet ikiaikaisimmat kliseet todistustaakastamme
sataan kertaan. Sormeni eivät riitä laskemaan, monestiko olen kuluneen vuoden
aikana saanut rekrytoijalta tutun mantran: ”Olet huipputyyppi ja itseasiassa
vähän harmittaa kertoa tämä sulle, koska niin-hyvin-olisit-meille-tänne-sopinut
ja susta näkee, että sulla on paloa tähän… Mutta päädyimme toiseen hakijaan,
koska hän oli työtaustaltaan varmempi valinta.” Pyydän aina hakuprosessin
jälkeen rekrytoijalta palautetta, sillä milläpä muulla sitä itseään paremmin
kehittäisi. Joka kerran tuo palaute on kuitenkin lähes identtinen: liian
vähän työkokemusta tai työkokemuksen puuttuminen joltakin osa-alueelta, jonka
taitaminen nähtäisiin tehtävässä etuna.
Hetkinen, nyt on pysähdyttävä. Jos kerran motivaatio
ja persoonallisuus – juuri ne ominaisuudet, joista minua on imartelevin
sanakääntein organisaatiosta kuin organisaatiosta kehuttu – ovat avaimet
työelämän siunattuun maahan, ovatko siis tapaamani rekrytoijat olleet
epärehellisiä sanoessaan haun katkenneen selvästi sekundaarisessa
roolissa olevien ominaisuuksien vuoksi? Olenko sittenkin kaamea
suttura, jolle kukaan ei vain uskalla tätä myöntää päin naamaa? – En usko. Kemia
monen organisaation edustajan kanssa on ollut aidosti loistava ja sellaista on
lähes mahdotonta feikata. Totuus on, että vastavalmistuneen kohdalla eivät päde
samat lait kuin kokeneempien työnhakijoiden maailmassa.
Oletetaan, että olet vastavalmistunut. Haet
tehtävään x, johon motivaatiosi on 10. Vastassasi on toinen hakija, jonka motivaatio
tehtävään on tasoa 8+. Toisella hakijalla kuitenkin työkokemusta on arvosanan 8½
edestä ja sinulla puolestaan 7- edestä. Kumpi tässä tilanteessa mahtaa saada
paikan? No et ainakaan sinä – kokemuksen syvä rintaääni täällä hei.
Laadin teille, rakkaat vastavalmistuneet kollegani, omien kokemusteni pohjalta ikään kuin ”kauppalistan” siitä, minkälaista kokemusta kannattaa tässä
työmarkkinamarketissa shoppailla. Työllistymisesi todennäköisesti tyssää
sen puuttuessa. Pähkinänkuoressa, mistä syistä et saanut hakemaasi paikkaa?
1) Työkokemus, jota
sinulla ei ole.
2) Työkokemus, jota
sinulla on liian vähän.
3) Työkokemus, jota
sinulla pitäisi olla ja jota sinun olisi pitänyt tietää sinulta vaadittavan,
vaikka sitä ei sinulle kerrotukaan kuin vasta haastattelussa.
4) Työkokemus, jota
sinulla tulisi olla ja josta epäilit, että sinulta vielä kysellään vaikka
sinulle vakuuteltiinkin, ettei kyseinen kokemus ole relevantein. Kuitenkin
haastattelutilanteessa käy ilmi, että taisipa se sittenkin olla.
5) Työkokemus, jota
sinulla ei ole, jota et voi saavuttaa, eikä liity millään tavalla juuri
mihinkään. Nyt on nälkä.
Selvensikö tämä asiaa? – Ei
minullekaan, joten ei kun töitä hakemaan! Tsemppiä siihen yrittämiseen hei. 'Till next time!
https://www.linkedin.com/in/susannaaho/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti