"Menet kuules ovesta sissään ja henskeleitä paukutellen ja kajautat, notta terve mieheen / naiseen! Minä tuun tänne töihin." Neuvoi Ylermi vm. 46 ja tukehtui pullapitkoon. Sittemmin on keksitty apparaatti nimeltä postmoderni länsimainen yhteiskunta, jossa asiat hoituvat hieman toisin. 2010 -luvun työnhakua leimaa vahvasti viisi ulottuvuutta, joita availen seuraavaksi. Mikäli nämä pelisäännöt eivät ole vielä iskostuneet kalloosi, iskostahan nyt. Työnhaku ilman realiteettien tunnustamista on kuin Kalaharin ylittäminen polkupyörällä – varmasti kovin mukavaa.
1. Karuus. Työelämäpöpelikön synkissä syövereissä viidakkoveitsi on välttämätön apuväline. Joka huutaa kovimmin ja sinnikkäimmin, huomataan. Ajoittain miltei töykeähkö kyynärpäätaktiikka yhdistettynä laajaan suhdeverkostoon (bebanteenin lipominen suuntaan jos toiseenkin) on valitettavasti työnhaussa joskus osaamistakin tärkeämpää.
2. Noin 80% avoimista tehtävistä ovat piilotyöpaikkoja. Useilla alustoilla ilmoittelu ja hakijoiden seulominen on a) kallista b) raskasta ja c) aikaa vievää. Etkö sinäkin työnantajana tukeutuisi helpompiin metodeihin? Tästä aiheutuu eräskin looginen tulema: todennäköisyys voittaa työpaikka vastaamalla hakuilmoituksiin on kuin pääpotin tavoittelu Eurojackpotissa. Suhteuta voittajien määrä voittoa yrittävien määrään… Ei ole ollenkaan epätavallista, että keskivertoon hakuilmoitukseen vastaa tällä hetkellä toista sataa hakijaa. Kylmä fakta on, että aina löytyy joku, joka on sinua maan matosta parempi. Vaikka pääsisit yksilöhaastattelukierrokselle saakka, vastassasi on edelleen tavallisesti 2-5 muuta hakijaa ja todennäköisyytesi napata yksi haussa oleva paikka on edelleen korkeintaan 33-20:n prosentin luokkaa. Mikäli satut vielä olemaan vastavalmistunut, jaa prosenttiluku edelleen kahdella. Looginen päätelmä tästä on, että hakuilmoituksiin ei kannata vastata; tuhlaat ainoastaan kallista aikaasi ja käytät loppuun keskimäärin kahdet hermot. Keskity piilotyöpaikkojen metsästämiseen. Puhelin kouraan ja ring-a-ling.
3. ”Asenne ratkaisee.” – Ja sitten mä vein koiran kuselle. Rehellisimmät työnantajat muotoilevat asian tähän malliin: ”Haemme vastavalmistunutta, jolla on taustallaan vähintään viisi vuotta relevanttia työkokemusta”. Meidän uriemme alussa olevien ikuinen, klassinen ongelma on, että työkokemusta ei ole tarpeeksi työkokemuksen hankkimiseen – ihanan paradoksaalista. Onko tästä realiteetista ulospääsyä?
4. Työnhakijan on brändättävä itsensä. Joillakin aloilla tämä on ylipäätään helpompaa kuin toisilla. Mikäli tutkinnon tuoma pätevyys ei ole yksiselitteinen, on hakijan helpotettava työnantajan urakkaa ja näytettävä, mihin sen tuomalla tietotaidolla voidaan yltää. Kauppatieteilijän hakiessa markkinointipestiin tai insinöörin teknologiayritykseen, osaamisen tuoma lisäarvo organisaation toimintaan on helppo perustella. Entäpä sitten, kun vaikkapa humanisti hakee samaisiin paikkoihin? Totuus on, että koulutustausta ei kerro kaikkea. Omaa ydinosaamista ja työnantajalle relevantteja ominaisuuksia on avattava, joskus jopa väännettävä rautalangasta – pahimmassa tapauksessa ratakiskosta.
5. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelten kielillä, mutta minulla ei olisi motivaatiota, olisin minä vain laiska sosiaalipummi tai vapaan kasvatuksen tulos. Niin pysyvät nämä kolme: aloitekyky, kehityssuuntautuneisuus ja motivaatio, mutta suurin niistä on motivaatio. – Tai niinhän sitä luulisi. Motivaation ja tehtävään sitoutumisen osoittaminen on tärkeää, mutta ne eivät riitä. Kas 2010 -luvulla on uusi vaatimus nimeltä yli-ihmisimperatiivi. Tehtävästä ja organisaatiosta toiseen toistuvat samat toivotut ominaisuudet, joiden osoittamiseksi on liikuteltava vuoria. Kaikki tahtovat oma-aloitteisen, nopeasti oppivan, kehittymishaluisen ja (yltiö)sosiaalisen henkilön, jolla on käyttökokemusta pestin mukaan noin 2-3 alaan liittyvästä tietojärjestelmästä sekä tietotaitoa itse alalta, plus aivan käsittämättömän upea, vaikutuksen tekevä ja kaikin tavoin unohtumaton persoonallisuus. Pahitteeksi ei ole sekään, jos osaat neljää eri ohjelmointikieltä, työkokemusta on seitsemältä eri mantereelta ja sulla on kiva tukka.
Hirvittääkö? Niin minuakin! Mutta se on kuulkaas eteen päin vain sanoi mummo lumessa lonkkavikaisena ja sukat väärissä jaloissa, päällään seisten sekä moottorisahoilla jonglööraten. Tsemppiä työnhakuun, parahimmat kollegat (verenhimoisimmat kilpailijani). 'Til next time!
https://www.linkedin.com/in/susannaaho/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti