perjantai 20. marraskuuta 2015

Kick start!



Tere tulemast, parahimmat lukijani! Mukavaa, että olette sankoin joukoin löytäneet tienne akateemisen hilpeään valtakuntaani (tai ainakin Jusu. Tiedän, että Jusu tätä lukee. Jos sillä ei ole muuta just sillon).

Elämäni on tyhjää, kun lapsi (gradu) on lentänyt pesästä. Kirjoittaminen jäi päälle ja koska sähköisissä rekrytointijärjestelmissä ei riitä maksimimerkkimäärältä tila, joudutte kestämään minua täällä. Tarkoituksena on käsitellä työnhakuun ja oman osaamisen kaupallistamiseen liittyviä teemoja hieman rennommasta tulokulmasta, kuitenkin ihan täysin asialinjalla. Täysin.

Ajatuksenani oli tehdä työnhakublogi, mutta kyllähän te minut tiedätte... Omalla osaamisella julkisesti keuliminen opportunistisine korulauseineen tuo mieleeni janssoninkiusaukselta haisevan koulun ruokasalin ala-asteella. Persoona on työelämässä A ja O, ykköstyökalu massasta erottumiseen. Miksi siis piilottaisin tässä ruttotautisessa työmarkkinatilanteessa miltei ainoan valttini, jota ei löydy joka toisella vastavalmistuvalla? Saatan ampua tässä itseäni jalkaan ja karkottaa tärähtäneisyydelläni potentiaalisen työnantajan. Kuitenkin, mikäli omaa aitoa persoonaani ei työnantaja x kestä ilman kiillottelua, olkoon hän koskaan siis tuleva työnantajani olemattakaan (kuvitelkaa tähän vahvan naisäänen säestämä emansipaatioralli). Jestas mikä lause.

Näistä aatoksista syntyi uuden vuosituhannen työnhakuareena, joka ei ole ihan vakavanaamaisimmasta ja konventionaalisimmasta päästä - vaikka käsittelemäni teemat relevantteja ovatkin. Tuleville työnantajakandidaateille voin helpotuksen sanana kertoa, että osaan olla ihan normaalikin. Promise.

Blogini toinen tehtävä on tuo edellä mainittu emansipaatio. Olen lähes vuoden päivät rämpinyt rekrymaailman kolkossa nykytodellisuudessa ja saanut ydinosaamisrepertuaariini uuden alueen: työnhaun sudenkuopat. Jospa tästä tietotaidosta olisi hyötyä / vertaistueksi lukuisille samassa tilanteessa sinnitteleville. Pidetään lippu korkealla! Ah älköön sa sisareni, veljeni työttömäksi valmistuva akateeminen tunteko häpeää; kas vikas' ei ole yksin sun, vaan katalan työmarkkinapolitiikan jok' orjaksi korkeakoulutetun tekevi / kuuseen he sun käskevät suksia, vaan käske toverini heidän vain omata itseään k****a.


Näin asialinjaiseen virkkeeseen on hyvä lopettaa. Stay tuned!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti