Kusettamiseen ei tarvita aprillipäivää

Brändää itsesi. Päivitä osaamistasi. Verkostoidu. Tuo ekspertiisisi ja motivaattorisi esille. Keuli somekanavissa jakelemalla muka-nokkelia linkkejä ja kommentoi toisten muka-nokkelia linkkejä aivan yhtä (vähän) maailmaa mullistavasti. Rakenna vastaanottajille proaktiivinen mielikuva itsestäsi. Työelämägurut ja näin-etenet-urallasi-luoden-kestävää-henkilö/yritysbrändiä -opukset kehottavat suoltamaan materiaalia vaikka väkisin. Kunhan vain pysyt verkostojesi news feedissä.

Rohkenen kyseenalaistaa tämän mandaatin ja luoda uuden: jos se ei ole aitoa, unohda se. Tai älä edes unohda, vedä mielellään vessanpöntöstä alas ja vähän äkkiä. Päälle liimattu glitter on yököttävää katseltavaa. Kulissin kiillottelu ja väkisin näkyminen tuntuisivat olevan nyt iso juttu. Kiillottelijoiden edesottamukset ammatillisissa verkostoissa aiheuttavat meissä salaa lievää ärsytystä, myötähäpeää ja parhaimmillaankin vain tragikoomisia naurunpyrähdyksiä. Toisin kuin pintaliitelijät kuvittelevat, epäaito yrittäminen näkyy kilometrien päähän. Kun olemuksesi ja sen konkreettiset, kaikkien nähtävillä olevat tuotokset ovat välinearvoja ensisijaisten ura- tai liikevoittopäämääriesi saavuttamisessa, jää niiden vastaanottajilla eltaantunut maku suuhun. Se maku, kun aamulla heräät railakkaan juhlayön jälkeen ja toteat, että suuhusi on yön aikana dumpattu kuollut näätä. Voin vakuuttaa, että vastaanottajat myös maistavat eron Crème brûlée'n ja roadkillin välillä. Ulkokuorella temppuilu ei auta, jos itse tuote on keskiverto.

Tuleeko tästä sellainen mielikuva, että puhun työnhakijoista tai työuraansa aktiivisesti edistävistä? Noh, voisihan tämän meihinkin yhdistää. Tosiasiassa puhun kuitenkin työnantajaorganisaatioista. Elämme työnantajamarkkinoiden aikaa ja usein tuntuukin, että näin epätasapainoisessa suhdannetilanteessa mikä tahansa menee… Think again!

Julkista keskustelua käydään usein siitä näkökulmasta, että yksilön on työuralla pärjätäkseen oltava organisaatioita houkutteleva paketti. Työnantajat seulovat sidosryhmiään ja uramenestyksesi määrittelee se, kuinka kykenet erottumaan massasta saadaksesi työn, ylennyksen tai mitä oletkaan tavoittelemassa. Mistä näin epäsymmetrinen tilanne, Michel Foucault’n viisain sanoin epäterve valtatasapaino? Sen sijaan, että antaisimme työnantajasektorin määrittää millaisia meidän tulisi olla, otetaan lusikka kauniisiin käsiimme. Meillä on valta määrittää pelisääntöjä siinä missä työnantajillakin. ”Miksi meidän tulisi palkata juuri sinut?”… Entäpä, jos ensi kerralla vastavuoroisesti kysyisitkin: ”Miksi minä tulisin töihin juuri teille?”.

Muista aina kysyä työnantajakandidaatilta, millä tavoin organisaatiossa varmistetaan henkilöstön hyvinvointi. Tämä on ensisijaisen tärkeää, sillä hyvinvointia ei rakenneta kerran vuodessa taputtamalla hyvää tekijää olkapäähän firman pikkujouluissa. Se on päivittäistä toimintaa, joka on istutettu organisaation rutiineihin ja ajattelutapaan; koko työkulttuuriin. Hyvinvoinnista huolehtivan organisaation tunnistaa siitä, että sillä on konkreettisia proseduureja ja toimintoja henkilöstön osaamisen sekä jaksamisen jatkuvaan ylläpitämiseen. Entä millaiseksi johtajaksi hänen alaisensa kuvailisivat mahdollisesti tulevaa esimiestäsi? – Tutkimusten mukaan huono johtajuus laskee työintoasi roimasti, mikä näkyy suoraan suorituspotentiaalissasi, oppimiskyvyssäsi ja pitkällä tähtäimellä koko urakehityksessäsi.

Valitaan työnantajia, jotka 1) edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. He ovat äänitorvia esim. lasikattojen purkamiselle, avoimelle keskustelulle palkkauksen ja työehtojen läpinäkyvyydestä ja heidän rekrytointiprosessinsa on läpinäkyvä. Heillä on nollatoleranssi työpaikkakiusaamiselle, eivätkä he jaottele ihmisiä hakuprosessissaan tai työpaikalla sukupuolen, iän, etnisen taustan, kielen, fyysisten ominaisuuksien, uskonnon, mielipiteiden, seksuaaliseen suuntautumisen tai muun paskantärkeän ominaisuuden perusteella.

Valitaan työnantajia, jotka 2) mahdollisuuksiensa mukaan kantavat kortensa kekoon ja ymmärtävät yhteiskuntavastuunsa.  Heidän arvopohjansa on kestävä; ns. "pehmeät arvot" eivät ole alisteisia taloudellisille tavoitteille. Tämä voi näkyä esim. osallistumisena hyväntekeväisyyteen tai osoittamalla arvojohtajuutta vaikkapa palkkaamalla pitkäaikaistyöttömiä, maahanmuuttajia tai työelämässä paikkaansa hakevia nuoria. Vähimmillään he ainakin pidättäytyvät sellaisista liiketoiminnan muodoista, järjestelyistä ja toimintatavoista, jotka sortavat heikommassa asemassa olevia tai järjestelmällisesti tuhoavat rakasta planeettaamme. He pidättäytyvät nollatuntisopimuksista, eivätkä sorru käyttämään hyväkseen työnhakijan kannalta huonoa työmarkkinatilannetta esim. palkkaamalla puoli-ilmaisia tai pahimmillaan ilmaisia nakkikoneita. On surullisen tavallista, että tälläkin hetkellä vakavaraiset yritykset etsivät koulutettua, osaavaa ja omistautunutta työvoimaa joitakin kuukausia kestäviin palkattomiin harjoitteluihin. Kyllä ylittyvät orjatyön ja ylimielisyyden mittarit, tsup vaan.

Mitä siis pähkinänkuoressa tehdään kusetuskulttuurille? – Sakotetaan huonoja työnantajia, palkitaan hyviä. Kun sinua kohdellaan huonosti, älä ole asiasta hiljaa. Kerro kollegoillesi, opiskelukavereillesi, tutuillesi, levitä sanaa verkostoissasi. Kun huomaat jonkin organisaation toimivan esimerkillisesti, jaa avoimesti tietoa ja suosittele.

Työnantajat, olkaahan varuillanne. He, joita nyt kohtelette kuin teuraalle juoksutettavaa nautakarjaa persoonattomassa rekryputkessanne, ovat tulevaisuudessa töissä asiakasorganisaatioissanne – parhaimmillaan omistavat asiakasyrityksenne. Niin ironista kuin se onkin, työnantajakuvaa ei rakenneta rakentamalla työnantajakuvaa. Sitä tehdään. Tekeminen näkyy aitoutena, keskittymällä välittämisen kulttuuriin, rakentamalla hyvinvoivaa ja reilua työyhteisöä yhteishenkeä kasvattaen. Jos tämä tehdään oikein, siitä viestiminen ei vaadi kulisseja. Tulkaa lähemmäs henkilöstöänne. Älkää näyttäytykö kerran vuodessa streamin välityksellä Bahamalta tai lukkiutuko työhuoneisiinne kahvitauolla. Astukaa alas sosiaalisen hierarkian korokkeeltanne ja tulkaa aidosti yhdeksi yhteisössänne ja verkostoissanne. Roadkill suussa ei maistu hyvälle.

Noniin, siinä oli tarpeeksi hypeä yhdelle päivälle. Aprilliä, syö silliä. Juo kuravettä päälle - tämä paasaus ei lopu. Peace and workaholism, toverit!

Viikonlopun kunniaksi saatte teemaan sopivaa, huonoa puujalkahuumoria...

                                                                             

                                                   

https://www.linkedin.com/in/susannaaho/